Kiitos ihanasta paketista rakas SLYni <3 Mieheni haki sen eilen postista. Muutenkin olen saanut tässä viimepäivät turvautua toisten apuun, sillä sairastuin vakavasti lauantai-iltana ja sunnuntain ja maanantain vietin sairaalassa. Mutta kauniisti kun pyysin, niin ystävällinen lääkäri antoi minun lähteä kotiin maanantai-iltana ja nyt pidämme yhteyttä sairaalan suuntaan puhelimitse. Voinkin kyllä jo paljon paremmin, joten hoidot alkanee vaikuttaa.
No, ensinnäkin paketin päällä oli iloisia kesäisiä kuvia, joista tietty tätä lammasta jäin ihastelemaan... oi jospa minä lampaan saisin <3 Mutta ei löytynyt paketista lammasta :)
Vaan kaikkia ihan muita ihanuuksia; ihana wiltonin kakkuvuoka, käsilaukku sellainen, mitä sopivin tälläiselle laukkufriikille ;), kauniita tulppaani servettejä ja taitteluohjevihkonen, karkkipussi (vaikka olikin lasten maanitteluun, taidan palkita sillä itseäni ja ostan muksuille uuden pussin kunhan olen kaupassakäynti kunnossa), mantelijauhetta macaronsseihin ja erittäin hyvä ohje niihin... nehän mulla on edelleen to do listalla. Sitten oli lasten iloksi kirje, josta löytyi origamiohjeet lintuun ja kisuun, kiitos niistä, tosi kiva kun muistat lapsiakin, yhtä innokkaastihan he ovat aina pakettia avaamassa kuin itsekin. Sitten oli keittiöliina, jossa luki:
"Kukaan ei voi tehdä kaikkea,
mutta jokainen voi tehdä jotakin;
ja jos jokainen tekee jotakin,
tulee kaikki tehdyksi."
Ja juuri näinhän se on. Sitten löytyi myös kirjeessä runo ja ohjeita taas runsaasti, kiitos niistä: oli edellä mainittu macarons, suolainen kinkkupannari, nopea kakkupohjan ohje ja lehtileikkeessä vielä esim maailman nopein juustokakku maljassa.
Sitten oli aivan pikkuinen kirjekuori, joka sisälsi soman kortin ja paljastuksen <3 Ihana ystäväni on ollut nämä kolme kuukautta minulle jo entuudestaan tuttu Maxin Mami, Anne, Maximuksen rajoitetut herkut -blogista. Muistini ei ole niin huono, etten muistaisi miten hän aiemmalla kierroksella lähetti minulle korvaavan yllärin, oman parini tehdessä oharin. Kyllä on kovassa käytössä hänen lähettämänsä suolaiset piirakat vihkonen edelleen, vaikka kuvia ei blogissa ole näkynytkään... piirakat tuppaavat katoamaan parempiin suihin lähes suoraan uunista tullessaan.
Ja kun siellä sairasvuoteella siis olen tässä, niin kinkkupannarin ohje tuli enemmän kuin hyvään saumaan, pakastimesta löytyi kinkkua ja kasvimaalta kesäkurpitsaa... juusto jäi puuttumaan tällä kertaa, oli ihan homeessa nimittäin. Kyllä täällä on muut kaupassa käyneet, mutta en ole juustoa kaivannut... niin eipä ollut sitä kukaan tajunnut uuttakaan tuoda. Hyvää pannaria oli ja lapset tosiaan osasivat auttaa sen teossa ja Ella kattoi pöydänkin.
Kiitos Anne <3 ihanaa, että on olemassa juuri Sinunlaisia ihmisiä! Ja toivottavasti Vuodatus saa pian blogit sähkökatkon jäljiltä kuntoon ja päästään taas katsomaan ihania kuviakin Sinun kivassa blogissasi. Terveisiä myös perheellesi.
